Jääkarhu käyttää jopa puolet ajastaan ravinnon hankkimiseen, mutta usein huonolla menestyksellä. Sen tärkein ravinnonlähde ovat hylkeet, joita se yleensä odottamalla niiden hengitysaukkojen vieressä. Jääkarhu voi syödä satunnaisesti myös mursuja, sarvivalaita ja maitovalaita ja sulan aikana muun muassa linnunmunia, levää ja jätteitä.
WWF Suomi on osa WWF:n Arktista ohjelmaa, jonka puitteissa toteutetaan konkreettisia suojelutoimia arktisella alueella. Työskentelemme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi Ilmastotyömme tärkein tavoite on rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1, 5 asteeseen ja torjua ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ihmisille ja ympäristölle. Perustamme jääkarhupartioita ja rahoitamme niiden toimintaa Paikallisten ihmisten muodostamat partiot pitävät jääkarhut loitolla asutuksesta ja vähentävät näin ollen kohtaamisia, jotka voivat olla kohtalokkaita niin ihmisille kuin karhuillekin.
Jääkarhu-urokset ovat selvästi naaraita kookkaampia: aikuinen uros voi painaa 600 kiloa ja olla kolmen metrin pituinen seisoessaan takajaloillaan – ja huomattavasti isompiakin yksilöitä on tavattu. Naaraat painavat yleensä noin 300 kiloa, raskaana ollessaan enemmän. Tutkijat ovat jakaneet jääkarhukannan 19 osapopulaatioon. Noin 60 prosenttia jääkarhuista elää Kanadassa.
Lisäksi niitä elää Venäjän pohjoisosissa, Alaskassa, Grönlannissa ja Norjan Huippuvuorilla. Kesällä arktisen jäälautan eteläosien sulaessa osa jääkarhuista seuraa vetäytyvää jäänreunaa pohjoiseen pysyäkseen ravinnon eli hylkeiden kannoilla. Toiset viettävät kesänsä maissa, sinnitellen pääasiassa talven ja kevään aikana kerättyjen rasvavarastojen varassa. Voit oppia lisää jääkarhun ravinnosta, lisääntymisestä ja elintavoista selaamalla alla olevaa kuvagalleriaa.
Jääkarhu voi vaeltaa päivän aikana yli 50 km. Se on myös erinomainen uimari. Se kauhoo vettä etutassuillaan ja käyttää takatassuja peräsimenään. Ilmastonmuutos on jääkarhun ylivoimaisesti suurin uhka. Arktisella alueella ilmasto lämpenee ainakin kaksi kertaa muuta maapalloa nopeammin. Pohjoinen merijää on vajaassa 40 vuodessa menettänyt noin puolet sekä pinta-alastaan että paksuudestaan. Jään sulaminen vaikeuttaa jääkarhun elämää erityisesti heikentämällä sen ravinnonsaantia.
Jääkarhun metsästystä säädellään useimmilla alueilla tarkoin, eikä tarkkaan valvottujen kiintiöiden mukaisesta metsästyksestä ole haittaa koko jääkarhupopulaatiolle. Joillain alueilla metsästys ei kuitenkaan ole kestävällä tasolla. Lisäksi salametsästys voi uhata jääkarhuja. Ilmastonmuutos on jääkarhun suurin uhka, sillä lämpeneminen sulattaa jääkarhun elinalueita. Tavoitteemme on suojella jääkarhuja ja turvata niiden tulevaisuus lämpenevässä ympäristössä.
Norjan markkinoille tähtäävä: soita sähköpostin sijasta Norja on potentiaalinen markkina-alue monelle yritykselle myös siksi, että Suomella on norjalaisten keskuudessa erittäin hyvä
Jääkarhu Jääkarhu – WWF Suomi Jääkarhu on pohjoisen kuningas ja arktisen luonnon symboli, joka on sopeutunut täydellisesti elämään lumen ja jään keskellä. Ilmastonmuutos on jääkarhun suurin uhka. Arktisella alueella elävä jääkarhu on sopeutunut vuosituhansien saatossa äärimmäisen kylmiin olosuhteisiin.
Jäälautalta saalistettavat hylkeet ovat jääkarhun pääravintoa. Hylkeet jäävät kuitenkin jääkarhun tavoittamattomiin, mikäli jäätä ei ole. Tutkijat arvelevat, että vuoteen 2050 mennessä jääkarhujen määrä voi pienentyä jopa kolmanneksella jääpeitteen hupenemisen takia. Ilmastonmuutos vaikuttaa jääkarhun elämään myös muilla tavoin. Jään sulaminen voi johtaa siihen, että karhut viettävät enemmän aikaa maalla ja liikkuvat asutuksen lähettyvillä.
Raskaana oleva naaras vetäytyy ennen synnytystä lumiluolaan. Jääkarhu saa yleensä 2–4 poikasta, jotka ovat syntyessään alle puolen kilon panoisia. Emon maito on kuitenkin niin rasvapitoista, että pennut kasvavat kohisten ja lähtevät tutkimaan maailmaa maalis-huhtikuussa. Pennut pysyvät emon mukana pitkään, eivätkä jääkarhut synnytä joka vuosi. Pentujensa kanssa liikkuvaa emoa lukuun ottamatta jääkarhut elävät yksin.
Maailman rikkaimmat elävät Sveitsissä ja Norjassa - Talous Suomi ei mahdu vertailussa kärkikymmenikköön. Suomalaisten aikuisten omaisuus on tutkimuksen mukaan keskimäärin 152 000 dollaria.